Seura
Etusivu
Uutiset
Esittely
Seuran säännöt
Johtokunta
Toimintasuunnitelma
Vuosikertomus
Etusivu
Mongolia
Lyhyt esittely
Tietopaketti
Zud
Musiikkia & videoita
Elokuvia
Kansallislaulu
Artikkelit
Seuran synty
Paimentolaisuudesta
Vaalit 2004
Kashmirteollisuus nyt
Diplomaattisuhteet
Suomen ulkosuhteet
Mongoliatietoa 2001
Lippu ja sinetti
Olkilämmitystä
Myydään taulu
Kirja parooni Ungernista
Mellakat 2008
MONGOLIA: HAVAINTO JA UTOPIA 19.3-1.6.2008, KERAVAN TAIDEMUSEO
Matkailu
Matkoja Mongoliaan
Ratsastusmatka 2004
Luostarimatkalla
Linkit
Uutiset
Verkkouutiset
Mongoliatietoutta
Verkkolehdet
Internet -radiot
Radioasemat
TV-kanavat
Tapahtumat
Vaatekeräys 2002
Juhla 2003
Liity jäseneksi

suomeksiin English
Lippu ja sinetti
Eevi Paasosen artikkeli jäsenlehdestä 2/2002.

VESI ON TULEN ÄITI
eli
Mongolian lippu ja sinetti *


Mongolian lippu vahvistettiin viralliseen käyttöön 1949. Lipun ala on jaettu kolmeen osaan: keskiosan sininen on Mongolian kansallisväri jo vanhastaan. Punaiset alueet merkitsevät rakkautta ja voittoa, naisellisuutta ja miehekkyyttä.
Lipun keltaisen kuvion nimi on SOYOMBO. Sen keltainen väri on veljeyden väri. Kaksi pystysuoraa pilarinmuotoista kuviota tulkitaan puhtauden ja rauhan symboleiksi. SOYOMBOn kuviot alhaalta ylöspäin ovat: tuli, maa, vesi, Yin-Yang, kuu, aurinko ja eetteri tai ikuinen elämä.


SOYOMBO Mongolian lippu

Ensin täytyy tarkastella osia, jotta ymmärtäisi kokonaisuuden.

Yli 4000 vuotta sitten työnsi huolestunut Kiinan keisari Yu varpaansa LUO-virtaan. Niihin tarttui vesikilpikonna, jota jo vanhastaan pidettiin ihmisten ja taivaallisten voimien yhdyssiteenä. Tältä keisari sai numeromallin, jolla järjestää maansa asiat: LUO SHU
-numerojärjestelmän.


LUO SHU vaikutti kaikkeen. Koko maailmankaikkeus esitettiin matemaattisella kaavalla, jossa lukujen keskinäiset suhteet saivat muodostaa mallin elämän ja kaikkeuden sisäisestä tarkoituksesta. Maata edusti neliö, taivasta taas ympyrä. Uskottiin, että asiat pysyivät järjestyksessä vastakohtiensa avulla.

LUO SHU -taikaneliö on jaettu yhdeksään kenttään, jotka on numeroitu
1 - 9. Parittomat numerot edustavat taoismin YANGia, miespuolista, taivaallista ja laajenevaa periaatetta. Tasaluvut ovat YIN, naispuolinen, maallinen ja vetäytyvä.

Neliön keskellä on luku 5. Kun lisätään luvut 5:n molemmilta puolilta, saadaan summaksi aina 10. Jos laskee yhteen kolme lukua vaakasuoraan, pystysuoraan tai poikittain, tulee summaksi aina 15.

Luvut 9 ja 5 esiintyvät monissa eri yhteyksissä. Maailma muodostui
9 mantereesta, joista Kiina, Keskusvaltio (Zhong Guo), oli keskellä. Kiina taas jakautui 9 maakuntaan viisine pääkaupunkeineen viidessä eri ilmansuunnassa, joista yksi oli keskusta. Maailmaa piti pystyssä 9 pilaria. Ei ole sattuma, että Kielletyssä kaupungissa on 9999 huonetta.

Numeroon 5 palataan aina takaisin, koska elementtejäkin on 5 (WU XING). Tavaroita myydään vielä tänäänkin viisi ja viisi -systeemillä, ei siis tusinoittain. Viisi tähteä Kiinan lipussa symboloi viittä eri kansalaisryhmää.

Monilla tuntemillamme symboleilla on LUO SHU -tausta. Esim. WAN, hakaristi, edustaa käsitettä "10 000", toisin sanoen kaikkia asioita maailmassa.

Kiinalaiset uskoivat estävänsä kaaoksen asettamalla itsensä keskustaan. Mircea Eliaden mukaan se on pyhä paikka, Kaiken keskus, Axis Mundi. Tämä yhdisti Taivaan ja Maan, jolloin ihminenkin tuli mukaan pyhään ja mystiseen kosmokseen, estäen näin kaaoksen. Rakennettiin alttareita, joissa ei ollut kattoa, jotta Maa ja Taivas pääsisivät yhteyteen sateen ja tuulen avulla. Pyhiä puita istutettiin alttareiden ympärille neljään ilmansuuntaan.

Kuuluisa keltainen Maan alttari (Di Tan) Pekingissä on rakennettu Maa-symbolin tasalukuihin perustuen. Hallitsija toimitti uhrit. Hänellä oli taivaallinen valtuutus. Kiinan viimeisen keisarin virallinen arvonimikin oli "taivaan valtuuttama keisari viiden elementin liikkeiden mukaisesti".

WU XING:

VESI TULI PUU METALLI MAA
pohjoinen etelä itä länsi keskusta
musta punainen sininen/vihreä valkoinen keltainen
1 ja 6 2 ja 7 3 ja 8 4 ja 9 5 ja 10

4 9 2
7 5 3
6 1 8

Kaikkien elementtien katalysaattorina oli aina YIN/YANG-parin liikehdintä.

Olemme nyt Tiibetissä

Kubilai-kaanin tavoitteena oli yhdistää valtio ja "kirkko". Tiibetin lamat alkoivat kerätä almuja, lahjoja ja veroa mongoleilta. Vastapalvelukseksi he levittivät buddhalaisuutta Mongoliaan.

Tiibetin luostarit oli rakennettu mandala-muotoon. Tärkein rakennus oli keskellä, kahdeksan muuta rakennusta reunoilla. Ympärillä oli vallihauta. Klassisen mandalan kuviot ovat samat kuin kiinalaisissa pronssipeileissä, joita asetettiin vainajan rinnan päälle.

Kaikki tuntevat lootuksen. Se on tähtijumala TAI YIn symboli. Sillä on tavallisesti viisi kukkalehteä, tai sitten kahdeksan. Numero 8 oli BA FANG -nimellä mukana uskonnollisissa seremonioissa. Nimi merkitsee kahdeksaa ilmansuuntaa.



Vihdoinkin Mongoliassa!

Altan-kaani (n. 1550) tuotti Kiinasta tiibetiläisiä munkkeja ja Pekingistä buddhalaisten tekstien käännöksiä mongoliksi. Nyt kiellettiin naisten tappaminen ja kaiken elollisen uhraaminen. Jurtissa piti olla seitsenkätinen lamalainen suojelijajumaluus MAHAKALA. Näin tosin hävisi kotialttareilta monta onggonia, esi-isien symbolia.

Abdai-kaani perusti 1586 Halha-Mongoliaan Erdenizuu-luostarin, jossa oli kolme pyhää alttaria. Keskelle hän sijoitti pyhän luun, jonka hän oli saanut lahjaksi dalai-lamalta. Koska hänellä ei ollut mitään esikuvaa mongolialaisesta temppelistä, hän otti esikuvaksi erään Huhhotissa sijaitsevan temppelin piirustukset.

Kaiken tämän symbolismin keskelle syntyi Jetsundamba Hutuktu Zanabazar (1635-1723). Hänet tunnetaan paremmin nimellä Öndör Gegeen eli Ylhäinen erinomaisuus. Hän kehitti oman symbolikirjoituksensa, SOYOMBOn. (Enemmän hutuktuista Ronny Rönnqvistin artikkelissa, Jäsenlehti 1999/2.) Zanabazar syntyi vuoden kuluttua viimeisen mongolikuninkaan kuoltua, mahdollisimman sopivana päivänä 25:ntenä yhdeksättä kuuta, joka oli sinisen emakon kuukausi. Tähän sanottiin: "Ja vettä keräävä jade puhkesi pulppuamaan." Hän oli todella lahjakas: kirjoitti runoja, maalasi kuvia ja teki veistoksia. Hänen tuotantoaan on Ulan Batorin museoissa.

Zanabazar oleskeli paljon keisarin hovissa Pekingissä. Hän kuolikin Pekingin Kultaisessa temppelissä. Ennen kuolemaansa hän ehti kuitenkin ennustaa seuraajansa reinkarnaation paikan. Taru kertoo, että hänen kuolinhetkellään nähtiin Urgan temppelissä kultainen viisivärinen sateenkaari, ja hänen tuolinsa ylle ilmestyi pyöreä valkoinen valo.







Vihdoinkin lipuista!

SOYOMBOssa on YIN ja YANG kalojen muodossa vedessä, siis elementissä 1. Kun kaksi kalaa leikkii keskenään, syntyy kosmista liikehdintää, joka saa aikaan ukkosta, tulta ja salamointia ja sadetta. Vuolaat vedet yhtyvät keltaisessa tai punaisessa meressä, ilmansuuntien mukaan. Esim. Välimeri oli nimeltään valkoinen meri, koska se on lännessä.

Geomantia, fengshui (tuuli ja vesi) on nykyään muodissa. Asia oli idässä hyvin tärkeä: jokainen temppeli, kaupunki ja oven paikka oli suunniteltu YIN/YANG/WU XING-filosofian mukaan.

Tshingis-kaanin henki palasi virallisesti Mongoliaan 80 vuoden tauon jälkeen. Kesäkuussa 1997 herätettiin henkiin seremonia, joka ennen vallankumousta pidettiin vuosittain. Seremonia alkoi kunnianosoituksella suurelle valkoiselle lipulle Tshingis-kaanin patsaan juurella (Mongol Messenger 21/97). Maidon väri, valkoinen, oli kaikkien värien äiti. **

Nykyinen valtionsinetti (vaakuna) otettiin käyttöön 1992. Se lepää lootuskukalla, joka on puhtauden symboli. Pohjaväri on taivaansininen. Siivekäs hevonen on riippumattomuuden merkki. Ylinnä on kolme jalokiveä, buddhalaisuuden viisauden symboli. Alhaalla on symboleja maan vuorisesta luonnosta ja toinen buddhalainen symboli, pyörä. Keskellä on SOYOMBO. Kaikkea tätä ympäröivät yhteenliitetyt ristikuviot, jotka kuvaavat jatkuvuutta, onnea ja menestystä.











Valtionsinetti

Suuren huraalin puhemiehelle luovutettiin tämä valtionvaakuna eli sinetti vuonna 1997, kun ensimmäinen demokraattisesti valitun huraalin istuntokausi alkoi (MM 2/8 - 97)

Eevi Paasonen

Lähde: Lars Berglund: The Secret of Luo Shu, 1990.

*vexillografiaa, heraldiikkaa ja sigillografiaa
**katso Antti Ruotsala: Europeans and Mongols, 2001, s. 115, alah.
marraskuu 16. 2005