|
|
Kashmirteollisuus nyt
Mongolian kashmirteollisuus globalisaation kourissa
Seppo Rinteen kirjoittama artikkeli jäsenlehdestä 1/2004
Mongolian talouden yksi perustavanlaatuinen ongelma on vientiin kelpaavien tuotteiden vähyys. Maassa, jossa ei kasva juuri muuta kuin heinää, ovat eläintuotteet mineraalien ohella lähinnä ainoita, joiden varaan voidaan ajatella kehitettävän jalostusteollisuutta. Parhaiten maailmalla tunnettuja mongolialaisia tuotteita ovatkin kashmirvillatuotteet. Vaikka kuparin ja kullan vienti on arvoltaan suurempaa, on kashmirvillan tuotannon työllisyysvaikutus ja merkitys pienituloisille paljon suurempi.
Kashmirvillaa saadaan kashmirvuohen alusvillasta, joka on paljon ja lämpimämpää, hienompaa ja pehmeämpää kuin mikään muu villa. Käytössä villa pehmenee vielä entisestään. Kashmirvuohia kasvatetaan Mongolian lisäksi Intiassa, Iranissa ja Kiinassa. Maailman kaikesta myytävästä kashmirista Mongoliasta tulee noin neljäsosa.
Sosialismin aikana kashmir työstettiin kotimaassa tai lähetettiin länsimaihin jalostettavaksi. 1990-luvulla Mongolian suhteellinen asema kashmirteollisuudessa on kuitenkin huonontunut. Kiina alkoi 1990-luvun alussa kilpajuoksun kashmirin suurtuottajaksi ja on kasvattanut omaa villantuotantoaan kahteen kolmasosaan maailman kokonaistuotannosta. Myös mongolialaisen kashmirvillan kauppa ja jalostus on siirtynyt suurelta osin kiinalaisten käsiin. Kiinalaisina tunnettujen kashmirtuotteiden raaka-aine on suurelta osalta peräisin Mongoliasta. Mongolia tuottaa vuodessa noin kolme tuhatta tonnia kashmirvillaa, mistä puolet menee Kiinaan. Mongolian entinen oma villankäsittelykapasiteetti on jäänyt paljolti käyttämättä. Maan osaksi on jäänyt entistä enemmän vain raaka-aineen tuotanto, mutta sen muokkaus ja jalostus tuotteiksi on tapahtunut Kiinassa, mistä ne on myös myyty maailmalle.
Tämän on mahdollistanut Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Aasian kehityspankin vaatimus, että Mongolian oli markkinoiden vapauttamisen nimissä poistettava 1990-luvun puolessavälissä siihen saakka vallinnut kashmirvillan vientikielto.
1990-luvulla kashmirituotteiden maailmanmarkkinahinnan laskun vuoksi Kiina on pyrkinyt nostamaan hintoja ostamalla Mongoliasta käsittelemätöntä villaa suurina määrinä, mikä on jättänyt mongolialaiset tehtaat ilman raaka-ainetta. Vastatoimena Mongolian hallitus on asettanut villan vientiveron, mutta tämä on johtanut hyvin laajaan salakuljetukseen, koska kiinalaiset kykenevät maksamaan villasta mongolialaisia tehtaita enemmän ja lisäksi käteisellä. Viranomaisten on sanottu olevan syvällä mukana toiminnassa. Tilannetta on Mongolian kannalta huonontanut vielä Kiinan ovela tuontimaksupolitiikka, jonka johdosta kiinalaisten tehtaiden on ollut edullisempaa ostaa mongolialaista villaa Kiinassa kuin itse Mongoliassa. Tästä johtuen vain hyvin pieni osuus valmiista tuotteista saaduista tuloista on jäänyt mongolialaisille tuottajille ja myyjille.
Mongolian oman teollisuuden alhainen panos arvonlisäysketjussa tekee sen myös hyvin haavoittuvaksi sääolojen mullistuksille sekä kysynnän vaihtelulle, joka kashmirin tapausten luksustuotteiden kohdalla on muutenkin voimakasta
Toisaalta kiinalaiset valmistajat ovat viime aikoina pyrkineet siirtämään villan alkujalostusta lähemmäksi raaka-ainelähteitä. Mongoliaan onkin syntynyt nykyaikaisia, teknisesti kehittyneitä villankäsittelylaitoksia jotka, vaikkakin kiinalaisessa omistuksessa, tarjoavat mongolialaisillle työmahdollisuuksia myös jalostusketjussa. Tämä kehitys on lisännyt Mongoliassa uskoa siihen, että lähitulevaisuudessa Mongolia voisi itse alkaa vastata villalangan tuotannon kaikista vaiheista ja jopa mahdollisesti valmistaa itse myyntiin omasta kashmirista tehtyjä vaatteita.
Mongolialaista kashmirvillaa myydään myös Eurooppaan. Välittäjinä ovat olleet eurooppalaiset, lähinnä italialaiset ja englantilaiset kauppahuoneet, jotka ovat myyneet tuottajilta ostamansa villan tehtaille ja luonnolisesti ottaneet hyvät välityspalkkiot. Euroopan unioni on uuden kehitysmaita suosivan kauppapolitiikkansa mukaisesti perustanut 'on-line' neuvontapisteen (http://export-help.cec.eu.int) auttamaan Mongolian tapaisia maita saamaan tuotteitaan Euroopan markkinoille ja vähentämään tuontikauppaan liittyvää ylimääräistä "häslinkiä". Tällaiset apuvälineet voivat auttaa myös mongolilaisia luomaan suoria yhteyksiä tehtaisiin ja kauppoihin ja saamaan suuremman osan myyntihinnasta itselleen.
Nähtäväksi jää, kykeneekö Mongolian oma kashmirteollisuus nousemaan jaloilleen. Kashmirteollisuuden nousussa on myös ongelmansa. Lisääntynyt raaka-aineentuotanto vaatii lisää vuohia, jotka syövät laitumilta ruohon juurineen. Tämä, sekä talouskriisin myötä kasvanut sellaisten uusien karjanomistajien määrä, joilla ei ole samanlaisia liikkuvuutta eikä siteitä laidunmaahan kuin perinteisillä paimentolaisilla, lisää vakavasti maan eroosiota ja huonontontaa laiduntamisen edellytyksiä. Tällainen kehitys on jo ollut selvästi havaittavissa. Perinteisesti mongolialainen kashmirvilla on ollut korkealaatuista, mutta lisääntyneen tuotannon yhteydessä on myös havaittu villan laadun huonontumista. Myyntiin tullut enemmän paksukuituista villaa, kun kasvattajat ovat keskittyneet enemmän määrään kuin laatuun. Jotta Mongolian kashmirteollisuus voisi tunkeutua maailmanmarkkinoille omilla tuotteillaan, sen olisi kuitenkin pystyttävä tuottamaan jatkuvasti korkeatasoisia tasalaatuisia valmisteita. Myös villamarkkinoiden rakenteellisia puutteita on parannettava. Vuohenkasvattajat asuvat ympäri maata, mutta maassa on vain yksi suurempi kashmirmarkkinapaikka. Lisäksi jalostustekniikkaa ja ammattitaitoa olisi pystyttävä ajanmukaistamaan.
Seppo Rinne | | elokuu 14. 2005 |
|
|
Seura
