|
|
| Vaalit 2004
Seppo Rinteen kirjoittama artikkeli jäsenlehdestä 2/2004.
Vaalit Mongoliassa 2004
Vuoden 1990 jälkeen, jolloin Mongoliassa siirryttiin monipuoluejärjestelmään, on maassa pidetty viidet parlamenttivaalit ja kolmet presidentinvaalit. Viimeisimmät parlamenttivaalit pidettiin 2004 heinäkuussa. Seuraavat vaalit ovat vuonna 2005 pidettävät presidentinvaalit.
Poliittisten olojen vakiintumattomuus näkyy puolueiden voimasuhteiden voimakkaana vaihteluna vaaleista toiseen. Tämän voidaan tulkita heijastavan maan vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, kun äänestäjät ovat pettyneinä hylänneet joukolla aikaisemmin tukemansa puolueet ja yhä uudelleen etsineet tahoa, joka pystyisi panemaan maan talouden ja sosiaaliset olot kuntoon. Osaksi myös parlamenttiin eli 'Suureen Huraliin' valittavien jäsenten pieni määrä (76 jäsentä, kun esimerkiksi Suomen eduskunnassa on 200 kansanedustajaa) näkyy helposti suurina prosentuaalisina vaihteluina puoleiden saamissa kannatusluvuissa.
Pettymyksistä huolimatta mongolialaisia ei voi ainakaan syyttää vaikuttamishalun puutteesta. Aänestysprosentti on aina ollut korkea. Mongoliassa, kuten yleensä maissa, joissa ei ole väestörekisteriä, äänestäjien on rekisteröidyttävä. Rekisteröityneistä äänestäjistä on kaikissa vaaleissa äänestänyt yli 80 prosenttia. Äänestysikäisistä laskettunakin äänestysprosentti on ollut korkea, 2004 parlamenttivaleissa se oli 75. Tämä on huomattava saavutus ottaen erityisesti huomioon se, kuinka pitkien matkojen takaa ihmisten on tultava äänestyspaikoille tässä yhdessä maailman harvimmin asutuista maista. Mongoliaa pidetäänkin Sisä-Aasian toimivimpana demokratiana, jota muun muassa Kiinan hallitus tarkkailee huolestuneena.
Kannatuksen vaihtelun voimakkkuutta kuvastaa selvimmin entisen kommunistipuolueen, nykyisen Mongolian kansan vallankumouspuolueen MKVP:n, saamien parlamenttipaikkojen määrä vaaleissa:
Vaali- Paikkoja MKVP:n
vuosi yhteensä paikkoja %
1990 430 357 83,0
1992 76 71 93,4
1996 76 25 32,9
2000 76 72 94,7
2004 76 36 47,4
Vaihtelua on ollut myös Vallankumouspuolueen ehdokkaan kannatusluvuissa presidentinvaaleissa:
Vaali- MKVP:n ehdokkaan
vuosi kannatusprosentti
1993 38,7
1997 60,8
2001 57,9
Mongoliassa presidentinvaaleillakin on huomattavaa poliittista merkitystä. Perustuslain mukaan presidentti esittää pääministerin, hän voi hajottaa hallituksen, tehdä lakialoitteita ja antaa asetuksia, ja hänellä on laaja veto-oikeus lainsäädännössä.
Vuoden 1992 parlamenttivaaleissa entisten kommunistien (jotka nykyisin ovat lähinnä jonkinlaisia sosiaalidemokraatteja) voitto johtui pääasiassa talouden romahduksesta, kun Neuvostoliiton romahduksen seurauksena useita tehtaita oli jouduttu sulkemaan ja virallinen työttömyysaste oli noussut 30 prosenttiin. Vaalien jälkeen talouden alamäki kuitenkin jatkui, tuotannon määrä vähentyi, inflaatio oli kolminumeroinen ja maassa vallitsi ruokapula.
Vallankumouspuolue ei tällöin ollut vielä valmis huomattaviin talousuudistuksiin. Vuoden 1993 presidentivaalissa valittiin pesidentiksi radikaalimpaa uudistuspolitiikkaa vaatineen opposition ehdokas, joka takana oli keskusta-oikeistolainen Kansallisen demokraattisen puolueen, Sosiaalisen kehityksen puolueen sekä muutamien pikkupuolueiden muodostama vaaliliitto. Myös tätä seuraavissa vuoden 1996 parlamenttivaaleissa Vallankumouspuolueen päihitti sama koalitio 50
parlamenttipaikan saalilla. Koalition hallituskautta leimasivat hallituspuolueiden erimielisydet talousuudistusten suunnasta ja nopeudesta, ja pääministerit vaihtuivat usein. Vuonna 1998 murhattiin Demokraattisen puolueen johtohahmo, vuoden 1989 vallankumousta johtanut Sanjasurengiin Zorig juuri ennen kuin presidentin piti hyväksyä hänen nimityksensä pääministeriksi. Surmaajia ei ole koskaan tavoitettu, mutta teon motiivin on arvioitu olevan poliittinen.
Vaikka talous alkoi taas kasvaa, Aasian yleinen talouskriisi, Venäjän ruplan romahdus ja erittäin kylmät talvet, jotka tappoivat karjaa miljoonittain, huononsivat tilannetta, ja kasvu jäi vaatimattomaksi. Taloutta varjosti edelleen valtava ulkomaanvelka, pääasiassa Venäjälle vanhasta Neuvostoliiton aikana saadusta avusta
Vuonna 2000 Vallankumouspuolue puolestaan sai parlamentin kaikki paikat neljää lukuunottamatta. Näin ylivoimainen enemmistö paikoissa ei kylläkään heijasta puolueiden saamia äänimääriä, vaan johtuu vaalimatematiikasta; Demokraattinen koalitio sai vielä yli 45 % äänistä. Vuonna 2001 Vallankumouspuolueen puheenjohtaja Natsagiyn Bagabandi valittiin toiseen kertaan presidentiksi.. Puolue oli nyt valmis kannattamaan radikaaleja talousuudistuksia, tukemaan yksityistä sektoria ja yksityistämään valtion yrityksiä. Puolueen hallituskaudella onkin kehitetty yksityistämislainsäädäntöä ja pantu liikkeelle laajoja valtion yritysten ja maan yksityistämisohjelmia, joissa omaisuutta on myyty koti- ja ulkomaisille yrityksille ja jaettu kansalaisille. Ulkomaisia investointeja maan mineraalivarojen käyttöön on rohkaistu, ja kullan ja kuparin tuotannon kasvu onkin lisännyt kokonaistuotantoa selvästi.
Maan talouskehitystä on kahlinnut myös valtava ulkomaanvelka. Vallankumouspuoleen hallituskaudella maan lähes koko ulkomaisen valuutan varanto on mennyt velan maksuun, kun hallitus maksoi 250 miljoonalla dollarilla Neuvostoliiton aikaisia velkoja. Tämän johdosta maan luottoluokitus on toisaalta hieman parantunut ja se voi saada helpommin ulkomaisia investointeja kaivosteollisuuden kehittämiseen.
Viimeisimmissä, vuoden 2004 parlamenttivaaleissa voittajaksi ennakoitiin yleisesti Vallankumouspuoluetta, ja monet Demokraattisesta puolueestakin olivat ennakoineet Vallankumouspuoleen pitävän enemmistö-asemansa. Yllätykseksi tulos olikin lähes tasapeli. Vallankumouspuolue sai 36 paikkaa ja keskusta-oikeistolainen Demokraattinen koalitio, jonka päävoimana oli Demokraattinen puolue, 34 paikkaa.
Vaikka Mongolian talouskasvu on viime vuosina ollut nousussa naapurimaan Kiinan voimakkaan kasvun vaikutuksesta, hallituspuolueen tappion on nähty johtuvan muun muassa siitä, että ihmiset eivät ole nähneet elintasonsa paranevan, vaan päinvastoin köyhien määrä on lisääntynyt. Keskiluokka näki hallituksen tukevan yksipuolisesti suuria valtionyrityksiä. Tiedotusvälineet ovat olleet suurimmalta osalta hallituksen määräysvallassa, mutta sen niissä käymän yksipuolisen vaalikampanjan on sanottu käyneen sitä itseään vastaan liian, kun vastahankaan taipuvaiset mongolialaiset kyllästyivät näkemään tiedotusvälineissä vain yhden puolueen väkeä.
Kummallakaan puolella ei ollut riittävää hallituksen muodostamiseen tarvittavaa enemmistöä. Molemmat osapuolet syyttivät toisiaan vaalivilpistä, äänten ostamisesta ja äänestäjien siirtelystä kriittisille äänestysalueille. Demokraattinen koalitio väitti sille kuuluvan vielä lisäpaikkoja. Joukko Demokraattisen liiton edustajia jopa valtasi valtakunnallisen radio-ja televisioyhtiön tilat protestina sille, että he eivät olleet saaneet yhtäläisiä mahdollisuuksia esiintyä mediassa. Vaalien jälkeen osapuolet eivät edes mahtuneet samaan parlamentti-istuntoon, vaan molemmat pitivät omat erilliset istuntonsa. Vasta kaksi kuukautta vaalien jälkeen, elokuussa 2004 kyettiin sopimaan molempien osapuolten, Vallankumouspuolueen ja Demokraattisen liiton yhteishallituksesta. Kompromissisopimuksen mukaan Vallankumouspuolue sai parlamenttiin 36 paikkaa, demokraattinen koalitio 34 paikkaa, sitoutumattomat neljä paikkaa ja kaksi paikkaa jäi vielä kiistanalaisiksi. Pääministeriksi nimitettiin Demokraattisen puolueen Tsakhilganiin Elbedgorj, joka on suorittanut tutkinnon Amerikassa Harvardin yliopistossa ja joka oli lyhyen aikaa pääministerinä vuonna 1998. Parlamentin puhemieheksi tuli edellisen hallituksen pääministeri, Vallankumouspuolueen puheenjohtaja Nambaryn Enkhbayar.
Uuden pääministerin yhtenä suurimmista haasteista pidetään tasan jakautuneen parlamentin pitämistä yhdessä. Äänestäjät myös odottavat hallituksen täyttävän molempien osapuolten ennen vaaleja antamia lupauksia sosiaalietujen parantamisesta, ennen muuta runsaskätisestä lapsilisien myöntämisestä.
Mongolian sisä- eikä ulkopolitiikan ei odoteta muuttuvan merkittävästi. Käytännössä suurissa talouden kysymyksissä puoleiden ohjelmissa ei ole juurikaan eroa. Molemmat tarjoavat yksityisen sektorin rohkaisemista, valtion yritysten yksityistämistä ja nuorille annettavaa tukea työpaikkojen lisäämiseksi. Hallitukselle antanee entistä enemmän talouspoliittista liikkumavaraa se, että Venäjä on vuoden 2004 alussa antanut anteeksi loput Mongolian valtavasta velasta. Mongolian ulkopolitiikan linjan, joka pyrkii tasapainottelemaan Kiinan ja Venäjän välillä sekä kestäviin "strategisiin partnerisuhteisiin" myös Yhdysvaltojen kanssa, odotetaan pysyvän ennallaan. Kiinaa on pyydetty tulemaan kehittämään Mongolian öljyteollisuutta.
Mongolian ongelmat ovat sellaisia, että niitä ei poisteta vain valtaapitäviä vaihtamalla ja lupauksilla lapsiperheiden tukemisesta. Toivokaamme kuitenkin, että mongolialaisten ei enää tarvitsisi pettyä entisessä määrin ja alkaa taas etsiä uutta pelastajaa.
Seppo Rinne | | marraskuu 16. 2005 |
|
|
Seura
